Mikä on tärkein ero veto- ja adsorptiomagneettisten yksiköiden välillä?

Teollisuuden magneettikomponentteja tarkasteltaessa varastoostajat hämmentyvät usein vetotyyppien ja pää{0}}adsorptiotyyppien välillä. Näiden kahden luokan välisen mekaanisen eron ymmärtäminen on erittäin tärkeää kokoonpanolinjan oikean asennuksen kannalta. Vetolaite on rakennettu erityisesti luomaan fyysistä liikettä. Siinä on liikkuva rautamäntä kuparikelan sisällä, joka työntää tai vetää mekaanista vipua, kun sähkö kytkeytyy päälle. Löydät nämä yksiköt enimmäkseen raskaan koneen jarrujen tai lajitteluporttien sisällä, joissa fyysinen kytkin on käännettävä erittäin nopeasti. Toisaalta pitävä sähkömagneetti ei ole koskaan suunniteltu työntämään tai vetämään mitään pitkän matkan yli. Sen sijaan se on rakennettu lukittumaan litteään rauta- tai teräspalaan, joka jo koskettaa sen ulkopintaa ja pitää sen kiinni tarkalleen missä se on.

Näiden kahden esineen sisäinen rakenne näyttää hyvin erilaiselta myös tehdaskerroksessa. Vetoyksiköt ovat yleensä korkeampia ja onttoja, jotta liikkuva männän akseli voi liukua edestakaisin. Kiinnitysyksiköt ovat yleensä litteitä, kiinteitä sylintereitä tai suorakulmioita, joissa on erittäin kiillotettu metallipinta, jotta kontaktipinta-ala kohteen kanssa voidaan maksimoida. Jos sinun on pysäytettävä kuljetinhihna painamalla painavaa jarrupalaa, käytä vetotyyppiä. Mutta jos sinun on kiinnitettävä metallinen palo-ovi seinää vasten, jotta se pysyy auki koko päivän, käytä sähkömagneettia pitämään se tiukasti kiinni. Väärän tyyppisen komponentin valinta johtaa välittömään laitevikaan, koska litteillä adsorptiomagneeteilla ei ole juuri mitään vetovoimaa kaukaa. Ne toimivat vain, kun kohdemetalli painetaan täysin tasaisesti niitä vasten.